”Kaksi Roomaa on kaatunut, kolmas seisoo yhä, ja neljättä ei tule”, kirjoitti munkki Filofei 1500-luvulla. Tuo kolmas oli Moskova, josta Iivana Julma pyrki tekemään ortodoksisen maailman pääkaupungin. Hän nimesi itsensä lopulta tsaariksi jatkaakseen toisen Rooman – eli Konstantinopolin – perintöä. Moskovan loppu olisi yhtä kuin maailman loppu.
Tämä tulkinta on jäänyt elämään Venäjälle, vaikka tsaarit ovat mennyttä. Sitä saarnattiin kommunistiaikoinakin, ja se yhdistettiin moniin juutalaisvastaisiin salaliittoteorioihin. Sen merkitys on yksinkertainen: venäläisillä on ratkaiseva rooli lopunaikojen koittaessa. Apokalyptinen käsitys Moskovasta kolmantena Roomana on suorassa yhteydessä Putinin hallintoon vaikutusvaltaisen venäläisen ideologin Aleksandr Duginin kautta. Dugin on kirjoittanut vuosikymmeniä Venäjästä, joka on kautta aikain taistellut Antikristusta vastaan – ja jatkaa taistelua. Nykyään Antikristus on maallistunut ja materialistinen Länsi.
Kyseessä on oikeastaan kaksi rinnakkaista ja toistuvaa kaavaa. Toisaalta sama myytti ilmenee aina uudestaan eri muotoisissa yhteiskunnissa. Toisaalta myytti sisältää itsekin ajatuksen toistosta. Se kertoo tietyn kaavan mukaan syntyvistä ja toimivista kaupungeista, jotka määrittävät koko maailman kohtalon eri aikoina.
Kuva: globalsecurity.orgin kautta
