Sivuston ensisijainen tehtävä on tästedes keskittyä kahteen aiheeseen, joista en sanonut läheskään tarpeeksi niitä käsittelevässä gradussani. Hilpeän kaksikon muodostavat myytit ja salaliittoteoriat. Kaiken ydin on ajatus siitä, että salaliittoteoreettisuus on eräs modernin yhteiskunnan uskomusjärjestelmistä, ja siinä tapauksessa salaliittoteoriat ovat tätä uskomusjärjestelmää sanallistavia myyttisiä kertomuksia.

Sinänsä simppeliltä kuulosta lähtöoletus avaa monia mahdollisuuksia, joita ei käsittääkseni ole tutkittu vielä oikein missään. Ajatusta seuraten voi tehdä lukuisia huomioita paitsi salaliittoteorioista itsestään myös niiden värittämästä aikakaudesta. Täten saatan pohtia yleisemmällä tasolla myös niin kutsutun “modernin” luonnetta. Modernin ihmisen muuttunut käsitys ajasta ja tilasta on nimittäin pitkälti vastuussa siitä, että salaliittoteoreettisuus on ylipäätään mahdollista, ja Valistuksen ajan suurimmat ylpeyden aiheet ovat sen juurisyitä. Kehityskulut, jotka johtivat meidät tähän pisteeseen, ovat pitkiä ja mutkikkaita eikä niistä puutu ironiaa. Ihmiskunnan vaiheet voi tunnetusti jakaa erilaisiin kausiin monin eri kriteerein: osittain tuon tahattoman ironian vuoksi kutsun itse nykyistä jaksoa outouden ajaksi ja salaliittoteorioita sen upeiksi havainnollistajiksi.

Tilanteemme ironisuuden ymmärtäminen tulee oleelliseksi aikanaan – etenkin silloin, kun yritän vastata mahdottomaan kysymykseen: Mitä me sitten voimme oikein tehdä? Juuri nyt kun olisi niin paljon tehtävää. Miten voimme kitkeä vaaralliset ja haitalliset salaliittoteoriat kulttuurista joka niitä tuottaa? Miten demokraattisen ja ihmiarvoisen yhteiskunnan jatkuvuus turvataan? Miten ilmastonmuutos torjutaan? Miten maailma pelastetaan? (Sävystä voi ehkä päätelläkin, etten täysin usko “asioiden tekemiseen” vastauksena näihin valtaviin kysymyksiin. Tämä ei ole erityisen ratkaisukeskeinen blogi. Mutta ennen ratkaisuja voisi mielellään olla entistä enemmän ajatuksia, vaihtoehtoisia selityksiä, konsensuksen häirintää.)

Ydin on siis se, miten ihmiset uskovat ns. “salaliittoteorioihin”, mistä se johtuu ja mitä se tarkoittaa. Periferia taas on modernin yhteiskunnan myyttinen ajattelu kaikissa muissa muodoissa. Tähän liittyy esimerkiksi juuri käynnistynyt väitöskirjaprojektini, joka käsittelee maailmanloppu-uskomuksia. Salaliittoteoreettisuus ei tosin ole siitäkään irrallaan, koska mikään ei lopulta ole aivan irrallaan mistään ja ydin on loputtomassa vuorovaikutuksessa periferian kanssa – tämän väitteen allekirjoitan objekti-orientoituneen ontologian kannattajana (mutta sen hyväksyisi myös salaliittoteoreetikko!).

Salaliittoteoriat ovat itse asiassa läpikotaisin apokalyptisia. Kreikan apokálupsis on kirjaimellisesti asioiden paljastamista eli verhon nostamista kätketyn totuuden edestä, mikä on myös salaliittoteorioiden päämäärä. Niin ikään tulevaisuus, jota salaliittoteoreetikot povaavat, vetää kuvastoltaan vertoja sille mitä apostoli Johannes Patmoksella uneksi (ja mikä taakka niistä visioista tulikaan!). Salaliittoteoriat ovat modernin ajan Ilmestyskirjoja – “uskomusjärjestelmää sanallistavia myyttisiä kertomuksia”, muistutan.

En aseta itselleni rajoja. Käytän kaikkea mikä verbaalisesti ja vertauskuvallisesti irti lähtee. Hyödynnän jatkuvasti metaforia, kuten tässä tekstissä “maastoa” ja “ympäristöä”. Lainaan kirjoittajia, jotka eivät liity mitenkään salaliittoteorioihin. Tulen siis sekä hortoilemaan periferiassa että kellumaan ytimessä. Salaliittoteoreettisuus (jota en aio kutsua sillä nimellä) on moniin suuntiin leviävien yhteyksien verkosto, ja sellaista siitä puhumisenkin täytyy olla. Omaa tahtiaan syntyvät kirjoitukset eivät välttämättä etene samalla logiikalla kuin tietokirjassa tai tieteellisessä tutkimuksessa, ja toisinaan saatan keskeyttää kaiken kommentoidakseni jotakin ajankohtaista uutista tai tapahtumaa.

Todennäköisesti yllätän siis ainakin itseni. Mutta jokaisessa matkassa on hyvä olla ripaus seikkailua, luulisin. Seuraa siis perässä epävakaille seuduille! Tämä on mahdollista sekä Facebookissa että Twitterissä.