En ole mennyt minnekään. Olen vain ollut poissa täältä.

Tutkimus- ja kirjallisuusprojektit ovat edenneet tasaista tahtia, ja tänä vuonna on luvassa paljon mukavaa raportoitavaa molempien tiimoilta. Siispä pyrin jälleen aktivoitumaan täällä sekä valikoiduissa someissa, joissa myös olen ollut pitkään virransäästötilassa. Ajattelin jatkaa ainakin satunnaista tiedottamista Mastodonissa sekä Facebookissa ja nyt myös Blueskyssä. Valitettavasti joutunen käyttämään taas jonkin verran myös sitä yhtä.

Uuden ja toivottavasti hieman paremman startin saa myös Elävät kummat -blogi, jossa kirjoitan jossain määrin vinosta kulmasta vinoista elokuvista. Tällä viikolla tyhjennän sinne arkistoa (joka on ajatonta).

Mitä kaikkea on tapahtunut sitten viime kerran?

Luuletteko, että muistan? No, mieleen ovat painuneet kirkkaimmin seuraavat asiat:

 

  • Toimitin yhdessä Reetta Vuokko-Syrjäsen kanssa Kosmoskynä-lehden numeron 2-3/2023, joka jää myös mitä todennäköisimmin viimeiseksi toimittamakseni Kosmoskynäksi. Kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti, kivaa on myös, kun se loppui.
  • Novellini “Herra Swanin sanoja siivekkäille” (samaa nimeä kantavasta antologiasta) palkittiin toisella sijalla vuoden Atorox-äänestyksessä, mikä merkitsee sen olleen vuoden 2022 toiseksi paras spefinovelli! Tunnen Käärijän tuskan.
  • Mutkikkaasta manaustilanteesta kertova novellini “Abrenuntiaatiokurssi edistyneille” sai kunniamaininnan Portti-lehden kirjoituskilpailussa 2023. Novellin ilmestymisestä lisää aikanaan.

Lisäksi sain peräti kaksi uutta apurahaa väitöskirjaprojektilleni – kiitos sekä Olga ja Vilho Linnamon että Alfred Kordelinin säätiöille! Näiden rahoitusten, sekä tietenkin pitkään jatkuneen Koneen Säätiön, ansiosta väitöskirja sekä muutama sen ohessa syntynyt artikkeli näkevät toivon mukaan päivänvalon vuoden sisällä tästä hetkestä.