Nykyisen Beninin alueella elävien fonien myyteissä esiintyy maailman ympärille kiertynyt sateenkaarikäärme, jota kutsutaan (muun muassa) Aido Hwedoksi. Skandikollegastaan Jörmungandrista poiketen maailmankäärme Aido Hwedo ei ole uhka vaan kaikkeuden kasassa pitävä voima, joka tukee raskasta maata. Se on kuitenkin loputtoman nälkäinen. Onneksi meren pohjassa elävät punaiset apinat ruokkivat jatkuvasti käärmettä takomillaan rautaharkoilla.
Mutta resurssit ovat fon-myytissäkin rajalliset. Ennen pitkää rauta loppuu. Apinoilla ei ole varasuunnitelmaa. Silloin Aido Hwedo alkaa syödä omaa häntäänsä, ja maailman perustukset järkkyvät – kaikki kiinteä sortuu, loppu koittaa.
Kiinnostavaa myytissä – modernista länsimaisesta näkökulmasta – on se, että häntäänsä syövä käärme on käsitetty useimmiten ikuisuuden symboliksi. Mutta Aido Hwedo kyltymättömyys, jota kukaan ei saata ikuisesti tyydyttää, johtaa jatkuvuuden sijaan itsetuhoisuuteen. Samalla ylläpidetty järjestelmä romahtaa. Tämän järjestelmän toimintaperiaate oli vain pitkittää olemassaoloaan niin kauan kuin mahdollista, repiä maasta kaikki mikä maasta irtoaa (apinaparat!). Ilman resursseja ei ole edes illuusiota ikuisuudesta. Tietääkö Aido Hwedo oman tärkeytensä, vai onko se itsekin vai palikka järjestelmässä? Varmaa on vain, ettei käärme kykenisi tahtoessaankaan pakottamaan nälkää pois. Loputtomuus vaikuttaa mahdottomalta idealta tässä myytissä.
Kuva: Linda de Volder / flickr.com