Taivaankappaleet ovat aina houkutelleet tekemään ennustuksia maailman loppumisesta. Halleyn komeetta herätti apokalyptista huomiota jo vuosina 989 ja 1531, jolloin sitä tulkittiin kristillisessä kehyksessä.
1900-luvulle tultaessa tieteellinen maailmankuva esitti kuitenkin myös toisenlaisia seurauksia komeetalle. Tähtitieteilijä ja spiritualisti Nicolas Camille Flammarion esitti, että Halleyn komeetta Maan vuonna 1910 ohittaessaan täyttäisi ilmakehän tappavalla kaasulla. Flammarion oli arvostettu tieteen popularisoija, ja hänen viestiään kuunneltiin. Kaasunaamioita ja kaasulta suojaavia pillereitä kaupattiin länsimaissa hyvin tienestein. Kun komeetta ohitti maapallon 18. toukokuuta, Yhdysvaltain suurkaupungeissa rukoiltiin kaduilla. Toiset kylläkin viettivät New Yorkin katoilla ”komeettabileitä”.
Flammarion ei suinkaan ollut ainoa maailmanlopun ennustaja, vaan sama viesti kaikui tapahtuman lähestyessä myös muilta suunnilta. Halleyn komeetan tapaus on eräs esimerkki siitä, kuinka tiede ja uskonto kulkivat 1900-luvun alussa välillä rinta rinnan. Monenlaiset henkisyyden alueet ja ajatukset – kuten elämä kuoleman jälkeen – olivat yhä käypää maaperää tutkimukselle. Samoin tieteellisiä selityksiä omaksuttiin auliisti rajatiedon puolella.
Kuva: The Dublin Penny Journal, 1834 / wikimedia commons