Olen viime vuodet tutkinut (muun muassa) monia erilaisia maailmanloppukäsityksiä. Iso liuta niistä jää tieteellisen tuotantoni ulkopuolelle, joten päätin aloittaa sarjan, jossa kerron mielestäni kiinnostavista tapauksista. Tietoiskuja tulee kerran viikossa, hyvinä viikkoina kaksi. Näitä löytyy tämän sivun lisäksi Instagramista ja Mastodonista.
Nibiru on pseudoastronomi Zecharia Sitchinin teorioissa kadonnut planeetta, joka linkittyy vahvasti sumerilaiseen mytologiaan ja sen Anunnaki-jumaliin. Sitchinille anunnaki-kulttuuri edustaa muinaisia ulkoavaruuden olentoja: Nibiru on aikanaan törmännyt Tiamatiin, toiseen planeettaan, jonka nimi periytyy Sumerista. Sitchin selitti ihmiskunnan esihistoriaa ja syntyä kosmisilla sodilla ja anunnakien toiminnalla.
Nibiru siirtyi kuvaamaan ihmiskunnan tulevaisuutta, kun Nancy Lieder esitti planeetan lähestymisen koituvan Maan tuhoksi. Sittemmin Nibirusta tuli tyypillinen apokalyptinen visio moniin henkisiin salaliittomyytteihin, jotka kritisoivat NASAn kaltaisia instituutioita totuuden pimittämisestä. Vuoden 2012 lähestyessä planeetan oletettu lähestyminen yhdistyi myös päättyvän maya-kalenterin maailmanloppuun.
Näin Nibiru on oiva esimerkki tapauksesta, jossa useamman muinaisen kulttuurin myytit yhdistetään moderniin tieteesee ja ufologiaan. Vaikuttavimmat visiot siirtyvät helposti populaarikulttuuriin: Lars von Trierin ”absoluuttinen” maailmanloppuelokuva Melancholia (2011) lähti kehittymään Nibiru-myytin pohjalta. Sama keskeinen elementti – jota voi kutsua myteemiksi – palvelee siis tarvittaessa niin uskontoa, politiikkaa, tee-se-itse-tiedeprojekteja kuin fiktiota.
Kuva: Planet X / wikimedia commons